Vaikka eilen niin pyhästi päätin, etten uutta työtä aloita tällä viikolla, koska tenttiin on pakko lukea, niin yllätinpä itseni tänä aamuna puoliseitsemältä lankalaatikolta.... kaivelin pinkin Bambino kerän ja 2,5 puikot ja aloin tekemään Tyttären rannekkeita. Vasta työmatkalla hoksasin, että joo-o, juuri näinhän minun pitikin toimia... Onneksi ohjeessa tuli heti tenkkapoo (peukalon kohdalla), enkä pääsekään heti jatkamaan... tosin se on taas sellainen pähkinä, etten tietenkään voi olla jatkamatta, koska ongelmathan on tehty ratkaistaviksi. On tää kans touhua

Niin ja kun antaa aivoilleen pienen mahdollisuuden ajatella, ongelma ratkeaa kuin itsestään... Olen vain niin hirveän hätäinen, etten millään meinaa antaa aivojen tehdä työtään... Vai johtuisiko siitä, että tekoäly on menettänyt tehoaan (eli hiukset kaipaavat taas uutta värikerrosta) ja blondius pilkahtelee aika ajoin. Eli ei siinä peukalon kohdalla ollut minkäänlaista ongelmaa.... =)

Neuleprojekteista olen siis saanut tänä vuonna valmiiksi jo viisi. Aktiivisina tällä hetkellä Anopin huivi ja Tyttären rannekkeet, näiden jälkeen mieleni (tänään) tekisi jatkaa turkoosia OnLinie-mohairtakkia sekä beigeä 7Veljes palmikkotakkia. Katsotaan mihin mieli kääntyy ensi viikolla... Olen surffaillut toisten blogeissa ja nähnyt mitä ihanampia töitä ja niistä villiintyneenä haluaisin tehdä vaikka kuinka monet sukat, takit, huivit ja pipot.... Onkohan tähän sairauteen muuta parannuskeinoa kuin lopettaa sekä blogien selailu että oman päivittäminen ja lakata neulomasta vallan? Ei ole mahdollista! Olen koko ikäni neulonut ja olisin varmaan 'seinähullu', jos en saisi lankoja ja puikkoja käsiini... Oikeasti mikään, ei mikään, ole niin rentouttavaa ja rauhoittavaa, kuin illalla arkiaskareitten jälkeen istahtaa sohvan nurkkaan langat toisessa kainalossa ja koira toisessa.