Olipas mukava viikonloppu, vaikka seuramatkoja en ole ennen harrastanutkaan. Läksin Äidin ja 19 käsitöistä innostuneen naisimmeisen kanssa Setuvirkkaus-kurssille Värskaan, Kaakkois-Viroon. Alkuun vähän hirvitti, että kuinka pärjään näiden vanhempien naisten kanssa (itse kun niin nuori oon =D), mutta kun könkkäsin yhtä hitaasti bussista ulos kuin toisetkin (nivelrikkoiset polvet eivät pidä pitkään paikallaan olosta lainkaan), totesin, että hyvinhän minä täällä... Porukassa oli mukavaa ja oppaamme Airi oli loistava upea mahtava, Nainen paikallaan!

                             1965466.jpg

Kirjan tekijä Ulve Kangro tuli opettamaan ja näyttämään kuinka hän käyttää kansallispuvuista tuttuja pitsejä nykyaikaisessa vaatetuksessa. Ei ollut aavistustakaan mitä setuvirkkaus on, mutta nyt tiedän, että mukavaa ja värikästä, tosin äärettömän hidasta. 0,75 koukulla kahta aivan ohutta 2-säikeistä villalankaa koukuten aamupäivällä sain aikaiseksi Pitsi 1. Tulitikkurasia on ihan vaan mittana kuvassa:

                                    1965459.jpg

Iltapäivällä sain vielä tehtyä toisen, jossa mukana jo neljä väriä. Setupitsin juju onkin juuri tuo värinvaihto ilman solmuja ja näkyviä langanpäitä, lopputuloksen pitää näyttää samanlaiselta kummaltakin puolelta:

                            1965463.jpg

Jotta ei kotona hämmästeltäisi, että etkö kahta postimerkkiä kummempaa saanut koko viikonlopussa aikaiseksi, tuli sitten hankittua setuvirkkaukseen sopivia ohuita villalankoja vähän

                           1965470.jpg

ja virolaista villalankaa alta 500 g, virkkauskirja sekä haapsaluhuivin ohje ja lankaa siihen... (jälkimmäinen kerä ja ohje puuttuu kuvasta; se voikin olla oma tarinansa, kuinka huivi joskus etenee, jahka olen suomentanut ja älynnyt suomennoksen, ei ole ihan helppo käsintehdystä vironkielisestä kopiosta...)

                           1965471.jpg